life is bullshit

mä en tiedä onko tää elämä enää elämistä varten.  ihan oikeasti. mä törmään jatkuvasti tähän samaan ongelmaan: en luota ihmisiin ja huomaan olevani ihan yksin. pelkään niin paljon että luotan johonkuhun ja satutan itseäni kun hän lähtee pois. en kertakaikkiaan kestä ajatusta että olisin niin haavoittuvainen ja tajuasin etten olekaan ollut niin tärkeä kuin olin kuvitellut. viiltää niin vitun syvältä. tulipas syvällistä.... musta tuntuu että oon niin heikko,herkkä,onneton. joku ihmeen melankolia on mussa eikä se lähde koskaan pois. toivottavasti tää on vaan huono päivä,ei huono elämä.  nyt en vaan osaa olla positiivinen. mulla on kyllä kavereita mutta kaipasin jonkun ihmisen johon voin 100% luottaa ja joka on mun paras ystävä. mulla ei ole ystäviä,mulla on kavereita. viikonloppunakin huomasin että edes mun poikaystävälleni en näytä olevan niin tärkeä kuin olin ehkä luullut. hyvä että edes niitä löytyy tietenkin arvostan heitä. mä toivon että tapahtuisi onnettumuus,jossa kuolen pois tästä maailmasta. minä olen turha,en ole arvokas.