ylpeä itsestäni

nyt rehellinen avautuminen,mä oon hemmetin ylpeä itsestäni! oon ollut jo pidemmän aikaa ja tämä kyseinen asia koskee alkoholin käyttöä.  ennen join melkein joka viikonloppu,oli harvinaisempia ne viikonloput kun jätin juomatta,mutta nykyään asia on ihan toisinpäin. Yksi tärkeimmistä syistä siihen mikä sai mut alkoholin kanssa pelleilyn lopettamaan oli mun poikaystävä,Antti. Hän ei juo ollenkaan,joskus hyvinhyvin harvoin 1-2 olutta. join vielä noin 1,5 vuotta sitten tosi humalahakuisesti.. mutta onneksi harvoin. Nyt mun asenne on muuttunut niin että mun ei tarvitse,enkä mä halua juoda humalahakuisesti. Toinen tärkeimmistä syistä miksi asenne alkoholiin on muuttunut on ikä sekä kokemus. mä oon nähnyt kavereita jotka käyttää alkoholia ja miten se vaikuttaa elämään. Mä olen kokenut ne humala sekoilut ja aamun darrat, ja varmaan siitäkin johtuu se että nykyään mulle tulee pahaolo jo parin lasillisen jälkeen. päätä alkaa särkeä ja on huono-olo. mielummin vietän aikaani kotona tai rakkaan poikaystävän kanssa tekemällä ihan arkisia pikku juttuja :-) eilen mulla olisi ollut ''mahdollisuus'' juoda kavereiden kanssa mutta mä lähdin puoli 7 aikaan kotiin enkä juonut kun normaalin kokoisen lasillisen siideriä. Loput siideristä lahjoitin pois. Huomasin eilen kuinka ylpeä voinkaan olla itsestäni,huomasin kuinka mä nautin paljon enemmän kavereiden kanssa rupattelusta enkä humalasta,nautin ruoat tekemisestä,musiikin kuuntelusta ja ihan vaan hengailusta :) näin tän pitää ollakin ja näin aion myös jatkaa! Alkoholinkäytössä ei ole mitään järkeä ja mä voin kyllä sinne baariin lähteä, mutta mun missio ei ole humala,vaan kavereiden kanssa hauskanpito ja uskokaa tai älkää se on 100 kertaa mukavampaa ilman känniä,aamun darraa ja morkkista.